Päivä Kaukokiidon terminaalissa

Rekat seisovat riveissään Vantaan Voutilan terminaalin pihalla torstaiaamuna kello yhdeksän. Yksi autoista on lähdössä, toinen on tullut yön jälkeen vasta pihaan. Kuljettajat tervehtivät toisiaan ja kävelevät kahville läheiselle huoltoasemalle.

Muutama kuljettaja lähtee nukkumaan terminaalin kolmannen kerroksen majoitustilaan, jossa on kuusi kahden hengen huonetta. Niitä käyttävät ne, jotka ovat ajaneet läpi yön ja tarvitsevat lepoa ennen seuraavaa etappiaan.

Vantaan Kaukokiidossa työskentelee 80 henkilöä. Alihankkijoita ja kuljettajia liikkuu terminaalissa päivästä riippuen sadasta kolmeensataan.

Kiireisimmät ajat terminaalissa ovat kevät ja syksy. Ne ovat teollisuuden tehoaikaa, koska silloin kauppoihin toimitetaan kesän ja joulun tavaroita. Tällöin terminaalissa on päivän aikana jopa neljäsataa ihmistä.

Kädenjälki näkyy heti

Sisällä terminaalissa tuotantopäällikkö Petri Laamanen aloittelee työpäiväänsä. Ennen yhdeksää Laamanen on jo vastannut sähköposteihin ja hyväksynyt laskuja.

Kolmetoista vuotta Kaukokiidossa työskennellyt Laamanen nauttii työstään yhä samalla tavalla kuin uransa alussa.

– Kun tänne tulee, on vaikea lähteä. Työyhteisö on niin mukava, Laamanen sanoo. Uransa Laamanen aloitti terminaalityöntekijänä.

Laamanen kehuu erityisesti tekemisen vapautta. Vaikka työt hoidetaan tarkasti, turvallisesti ja ajallaan, aina on mahdollista miettiä, voisiko joku asia hoitua vielä tehokkaammin.

­– Nautin myös siitä, että tässä työssä kättensä jäljen näkee heti. Kun lasti on purettu, se on purettu.

Terminaalissa tietyt asiat tapahtuvat aina samaan aikaan. Tämän jälkeen kierto alkaa alusta. Yksinkertaistettuna voi sanoa, että terminaalissa tapahtuu lähes koko ajan, töissä on aina joku. Ainoastaan lauantaisin terminaali on aamupäivän jälkeen kiinni.

Rauhallisinta terminaalissa on aamukymmenen aikaan. Tällöin illalla ja yöllä saapuneet kuormat on purettu ja uudet kuormat vasta saapumassa. Terminaalin väki hengähtää hetken, mutta toimistossa jatkuu kiire.

Sata puhelua päivässä

Terminaalitoimistossa käy puheensorina, kun kuskit hakevat kolmelta ajojärjestelijältä ohjeita seuraaville keikoilleen. Puhelimet soivat, kun uusia tilauksia otetaan vastaan. Kielinä kuuluu suomea, englantia ja venäjää. Nurkassa porisee kahvinkeitin.

Jenni Etelävuoren työpiste on huoneen perällä. Kaksi vuotta Kaukokiidossa työskennellyt Etelävuori puhuu puhelimessa työpäivänsä aikana noin sata kertaa.

Etelävuori hoitaa työkseen avisointia eli hän neuvottelee asiakkaiden kanssa siitä, koska kuljetukset tuodaan perille.

­– Pidän työstäni, koska se on monipuolista, Etelävuori kertoo.

Etelävuoren takana istuu kuljetuspäällikkö Patu Penttilä, joka aloitti Kaukokiidossa joulukuussa. Penttilällä on viidentoista vuoden kokemus kuljetusalalta.

– Tulin Kaukokiitoon hakemaan uutta. Hyvältä on vaikuttanut, Penttilä kommentoi ennen kuin vastaa jälleen puhelimeensa.

Samaa mieltä on Outi Kavén, joka työskenteli Kaukokiidossa lähes viisi vuotta, joista viimeiset yhdeksän kuukautta osana henkilöstörekrytointitiimiä. Nyt Kavén on haikea, koska hän siirtyy uuden työnantajan palvelukseen elokuussa.

Kasvatustieteiden maisteri nautti työstään Kaukokiidossa, koska pääsi järjestämään erilaisia koulutuksia ja auttamaan henkilöstöpäällikköä.

– Sain kehittää osaamistani. Sillä oli valtavasti merkitystä. Pomoni oli paras mahdollinen, Kavén kiittää.

Energiajuomia ja puutarhatarvikkeita

Itäpuolen lastauslaiturilla seisoo rekka. Sen kylki on auki: kaksi varastotyöntekijää lastaa sisään rakennustarvikkeita ja kuljetuspakkauksia. Ne ovat lähdössä Iso-Britanniaan.

Petri Laamanen katsoo, kun rakennustarvikkeet sujahtavat autoon.

– Kenttäkoneiden käsitteleminen vaatii taitoa, hän muistuttaa. Sen ymmärtää, kun katselee lastaajien työtä: rekat täyttyvät tarkasti ja nopeasti.

Seuraavaksi Laamanen näyttää trukkiakkujen latauspisteen. Se on pitkä huone terminaalin perällä. Vasemmalla seinällä roikkuvat mustat akkulaatikot. Niitä liikutetaan akunvaihtolaitteella, koska akun paino voi olla lähes tuhat kiloa.

Seinälle kiinnitetystä tietokoneesta näkyy, mikä akku otetaan käyttöön seuraavaksi. Akku pitää vaihtaa kahdeksan–kymmenen tunnin välein.

­– Muuten trukki voi olla koko ajan ajossa. Se on tehokasta, Laamanen kuvaa.

Ja töissä trukit kuskeineen totisesti ovat.

Trukit ajavat hallin keskikäytävää edestakaisin. Katonrajassa roikkuu kylttejä, joissa lukee Kajaani, Oulu ja Turku. Savonlinnaan lähtevää lastia pakataan juuri: energiajuomia, koiranruokaa, auton renkaita, vessanpönttöjä ja puutarhatarvikkeita.

Vierekkäin on suuria muovipaketteja ja puulaatikoita, jotka suojaavat särkyvämpiä lähetyksiä.

Työnjohdon toisen kerroksen toimistosta avautuu ikkuna terminaaliin. Toimistossa on alkamassa kokous, jossa käydään läpi tulevia ulkoasu-uudistuksia.

Laamanen kertoo, että terminaalin kellarista löytyvät vielä sauna ja punttisali. Ne ovat ahkerassa käytössä työntekijöiden keskuudessa.

Punttisalille Laamanenkin aikoo, mutta sitä ennen hänen pitää vielä keskustella osastopäälliköiden kanssa seuraavasta päivästä.

– Täällä kaikki ovat tärkeässä roolissa siivoojasta johtajaan. Se on palkitsevaa.