Mistä ne teipit rekan kylkiin oikein tulevat?

Jokainen uusi Kaukokiidon rekka saa kylkiinsä logoteippaukset. Oletko tullut miettineeksi, missä ja miten ne tehdään?

Nyt, kun uudistamme brändiämme, myös rekkojen ulkoasu muuttuu. Kaikki alkaa suunnittelusta: minkä kokoinen logo? Entäpä sijoittelu? Muut tarvittavat elementit, kuten esimerkiksi avainlippu, www-osoite, omistajaliikennöitsijän logo, EU-direktiivin mukaiset heijastavat ääreismerkintätarrat, missä niiden paikka on? Kun näistä päästään yhteisymmärrykseen, teippien tekijälle toimitetaan millimetrin tarkat ohjeet teippien tulostamiseksi.

Rekkateippejä 40 vuoden kokemuksella

Kaukokiito on tehnyt jo pitkään yhteistyötä salolaisen Adpartnerin kanssa, joka on erilaisiin – erityisesti raskaan kaluston – teippauksiin erikoistunut mainosalan yritys. Adpartneria johtaa rautaisella ammattitaidolla Hanna Perkonoja.

̶  Tämän hallinkin olen rakennuttanut siksi, että rekka mahtuu sisälle. Ovi on molemmissa päissä hallia, ettei tarvitse peruuttaa, Hanna nauraa ja jatkaa:  ̶  Olen hankkinut rekkakortin, että voin ajaa teipattavia autoja sisään ja ulos hallista.

̶  Tein ensimmäiset Kaukokiidon teippaukset yli 20 vuotta sitten, silloin kun Kaukokiito uudisti edellisen kerran logoaan. Kaukokiito työllistää meitä todella paljon. Ai montako Kaukokiidon autoa olen teipannut? En ole laskenut, mutta monta. Joitain tuhansia varmasti.

̶   Vien valmiit aineistot leikkuriohjelmaan. Sommittelen niin, että syntyy mahdollisimman vähän hävikkiä. Leikkuri leikkaa 25 metrin rullan, joka on täynnä tekstiä ja kuvia, noin 45 minuutissa.

Kun kuviot on leikattu, seuraa harmittavainen vaihe. Ylimääräiset teipit logojen ja tekstien ympäriltä täytyy nyppiä pois. Todella ikävää puuhaa, Hanna toteaa ja pistää haastattelijan kokeilemaan.

Totta joka sana. Teipistä on vaikea saada alkua, ja kun siinä onnistuu, varsinainen teippaus haluaa lähteä mukaan. Teipissä on erittäin vahva liima. Se tarttuu tuhdisti sormiin ja itse asiassa aivan kaikkeen.

Mitä tahansa teippiä autojen kylkiin ei saa läiskiä. Kaukokiidon autoissa käytetään Oraliten heijastavaa teippiä. Teipin ulkokäyttöikä on seitsemän vuotta, ja siinä käytettävä liima on liuotinpohjaista, pysyvää akryyliliimaa, kerrotaan tuote-esitteessä. Teipin paksuus on 110 mikronia, mikä ei maallikolle kerro paljoakaan, mutta se tuntuu näpeissä yllättävänkin notkealta.

Kun teipit on leikattu ja putsattu ylimääräisistä, niiden päälle laitetaan vielä siirtokalvo, jonka avulla ne voidaan siirtää auton kylkeen. Hannalla on käytössä Rollsroller-merkkinen laite, joka hoitaa asian nopeasti ja tehokkaasti.

Nytkö sitten päästään teippaamaan?

̶  Teippaan aivan murto-osan tekemistäni teipeistä itse. Toimitan lähes kaikki teipit koritehtaille, esimerkiksi VAK:iin, joissa autot yleensä teipataan.

Teippien tekeminen vaikuttaa varsin työläältä prosessilta, mutta kaikki on suhteellista, eikä kaikki ollut ennen paremmin. Hanna muistelee 1980-lukua, jolloin hän aloitteli uraansa:

̶  Piirtoheittimellä heijastettiin kuva seinälle. Siitä tehtiin pahvimallit. Niistä piirrettiin teipin nurjalle puolelle, leikattiin käsityönä, ja käsityönä asemoitiin siirtokalvolle. Kyllä oli niskat jumissa. Nyt on helppoa, Hanna kiittelee tekniikan kehittymistä.

Täysperärekan teipit mahtuvat rullattuina yhteen Ikea-kassiin.

Vahdolla sklääbätään

Matka jatkuu Vahdolle, VAK:n maalaamoon, jossa autot teipataan. Työn alla on upouusi Kantola & Koramon yhdistelmä. Täällä puitteet valtavan kokoisen pinnan teippaamiseen ovat viimeisen päälle. Käytössä on hydraulinen laveri, joka nostaa ja laskee teippaajia sen mukaan, millä korkeudella työtä on tarkoitus edistää.

Työvälineet ovat yllättävän vähäiset: ihan tavallinen rullamitta, jonka avulla teipit asemoidaan. Lisäksi tarvitaan sklääbä ja muovisklääbä. Ne eivät näytä juuri luottokorttia kummemmilta läpysköiltä. Ja sitten on vielä rollaattori. Näiden avulla teipit kiinnitetään auton kylkiin.

Tänään teippien kimpussa on selvästi toisensa hyvin tunteva trio: työnjohtaja Marko Merikukka, joka on viihtynyt VAK:n leivissä jo 26 vuotta, maalari Peter Björkman, jolla työvuosia VAK:ssa on 20, ja maalari Sonja Ruohonen, joka on lähes tuore vakkilainen 4,5 työvuodellaan.

Mistä lähdetään liikkeelle? Vastaus yllättää: Ensin lämmitetään auto. Liima tarttuu paremmin kiinni lämpimään pintaan.

̶  Sitten kohdistetaan teipit. Välillä joutuu säveltämään, kun suunnitellussa tarran kohdassa onkin kahva tai jotain muuta, mitä suunnittelija ei ole osannut ottaa huomioon, Marko kuvailee teippauksen edetessä joskus eteen tulevia haasteita.

Seuraavaksi poistetaan suojakalvot, ja teipit asettuvat paikoilleen. Ilmakuplat hinkataan pois sklääbällä ja rollaattorilla.

On ilo seurata asiansa osaavien ammattilaisten tekemistä. Sujuuko kaikki aina kuin tanssi?

̶  Joskus teipattava teksti on niin pitkä, että sitä on vaikea asemoida paikoilleen ilman, että se meinaa tippua lattialle, Sonja mainitsee hetken mietittyään.

Kaksi työntekijää saa tehtyä yhden yhdistelmäajoneuvon työpäivän aikana. Huolellinen sklääbääminen vie oman aikansa.