Behzad Saeidi on ajanut Kaukokiidon väreissä keväästä 2017. Miehen asiakaspalveluhenkisyys ja positiivinen asenne ovat jo ehtineet tehdä vaikutuksen asiakkaisiin ja työtovereihin.
Ihmiset ja paikat | Tuuli Peltomäki | 7.8.2017
Kuljetusyrittäjäksi kantapään kautta
Behzadin herätyskello soi aamuisin ennen viittä. Hän ulkoiluttaa koiran, syö aamiaisen ja kurvaa Turun terminaalin pihaan virkeänä kuuden jälkeen. Oma jakeluauto viettää yöt terminaalin pihassa. Päivä alkaa ajojärjestelystä, jossa Behzad saa tiedon aamupäivän jaettavista lähetyksistä. Matkaan lähdetään sinne, missä eniten tarvitaan. Jako- ja noutolenkkejä Behzad tekee päivästä riippuen kahdesta neljään Turussa ja lähikunnissa.
Behzad on tuore kasvo Kaukokiidossa, mutta kuljetusalalla hän on toiminut jo 12 vuotta. Hänen yrityksensä Kuljetusliike Saeidi Ky on yksi sadoista Kaukokiidon alihankkijoista. Jotkut alihankkijayritykset liikennöivät Behzadin tavoin yhdellä autolla, monilla Kaukokiidon väreissä kulkee useampi auto.
– Olen viihtynyt Kaukokiidossa hyvin. Ilmapiiri on lämmin, ja minulla on tunne, kuin olisin työskennellyt täällä pidempäänkin. Kaukokiito on luotettava yritys – vakituinen työpaikka luo turvaa ja vakautta, Behzad kertoo.
Yrittäjyys on jatkuvaa oppimista
Behzad on kotoisin Iranista, josta hän muutti Suomeen marraskuussa 1999 yhdessä isoveljensä kanssa. Uusi vuosituhat käynnistyi vieraassa maassa, jonka kieli ja kulttuuri olivat täysin tuntemattomia. Behzad kuuli kuukausi ennen lähtöä, että hänet sijoitetaan Suomeen.
– Katsoin maailmankartasta, missä Suomi sijaitsee. Olin 20-vuotias. Halusin oppia kielen ja vietin ensimmäiset kymmenen kuukautta kielikurssilla. Muutaman kuukauden päästä puhuin suomea jo paremmin kuin moni pidempään opiskellut. Hain heti töitä, ja olen sopeutunut hyvin. Tykkään omasta rauhasta ja olen sääntöjen ihminen. Suomi sopii minulle, Behzad nauraa.
Ura kuljetusyrittäjänä ei ollut Behzadille alusta asti selvä. Ennen Suomeen muuttoa hän opiskeli Iranin yliopistossa biologiaa. Alun perin tarkoitus oli jatkaa opintoja Suomessa, mutta elämä puuttui peliin:
– Ostin talon, menin naimisiin ja sain kaksi lasta. Perhe ja pankkilaina ovat hyvä kannuste tehdä töitä, Behzad nauraa ja jatkaa:
– En ole enää vuosiin pohtinut opiskelujen jatkamista. Nyt annan kuljetusyrittäjänä kaikkeni, jotta voin tarjota lapsilleni mahdollisuuden opiskella, Behzad sanoo.
Ennen yrittäjäksi siirtymistä Behzad työskenteli linja-autonkuljettajana. Vuorotyö sopi miehelle, mutta naimisiin menon jälkeen perheestä haaveillut Behzad toivoi säännöllisempää päivärytmiä. Hän tutustui kuljetusalaan ystävänsä kautta, ja päätti perustaa oman yrityksen.
– Kävin kysymässä kymmenissä kuljetusliikkeissä, josko heillä olisi tarvetta palveluilleni. Lopulta tärppäsi, ja aloitin kuljetusyrittäjänä vuonna 2005. Kuljetusala ja yrityksen pyörittäminen olivat minulle uusia asioita aina verojen maksamisesta pumppukärryjen käyttöön asti. Opettelin kaiken kantapään kautta, Behzad sanoo ja jatkaa:
– Nykyään minulla on alasta niin paljon kokemusta, että en stressaa liikoja. Joka päivä tulee hetkiä, jolloin on painetta. Ne hetket opettavat ja kasvattavat. En halua nauraa iltaisin kotona itselleni, että miksi olin tuommoinen aamupäivällä.
Asiakaspalvelu on osa kuljettajan työtä
Behzadin rauhallinen ja ystävällinen luonne on saanut lyhyessä ajassa paljon positiivista palautetta niin asiakkailta kuin työkavereiltakin. Mies nimeääkin työn parhaaksi puoleksi työskentelyn ihmisten kanssa. Positiiviseen palautteeseen hän suhtautuu ilolla, mutta hämmästellen:
– Olen miettinyt paljon saamaani palautetta. Olen siitä totta kai todella iloinen, mutta en tee mielestäni mitään ylimääräistä vaan töitä normaalisti. Palkkani ja perheeni leipä tulevat asiakkailtamme, ja olen aina ollut sitä mieltä, että palkka tulee ansaita. Asiakaspalvelu on iso osa tätä työtä, ja minulla on halu palvella asiakkaitamme mahdollisimman hyvin, Behzad pohtii.
Haastattelun lopuksi puhumme Behzadin kanssa siitä, millaista ulkomailta Suomeen muuttavan on rakentaa uraa itselleen täysin vieraassa maassa. Mies kokee, että oman tien raivaaminen on kiinni omasta tahdosta ja työtä pelkäämättömyydestä:
– Koen, että se on itsestäni kiinni, miten ihmiset ottavat minut vastaan. Jos on ujo ja odottaa oven takana, että joku kutsuu sisälle, saa odottaa. Koputtamalla ja kysymällä sisään pääsee helpommin. Yritteliäisyys palkitaan, Behzad päättää.