Vuodet Kaukokiidossa kuljettivat Paulin harjoittelijasta hallintojohtajaksi

Kun palvelusvuosia on lähemmäs neljäkymmentä, ja oloneuvoksen ura urkenemassa alkusyksystä, on sopiva hetki arvioida matkan varrella nähtyä ja koettua. Kaukokiidon pitkäaikaisella hallintojohtajalla Pauli Jokiniityllä on mitä muistella. 

Koska tulit Kaukokiitoon?

– Tulin työharjoitteluun maaliskuussa 1983. Ylioppilasmerkonomin opintoihin kuului kolmen kuukauden harjoittelujakso. Pääsin Kaukokiitoon. Harjoittelu sujui vissiin aika hyvin, koska sain jatkaa kesäkuun alusta kesätyöntekijänä. Kukaan ei muistanut sanoa, koska kesätyöt päättyvät. Kysyin toukokuussa 2019 Auramaan Pekalta, josko meikäläisen voisi vähitellen vakinaistaa? Pekka oli sitä mieltä, että kai me nyt jo voidaan, ja muu hallitus myötäili, Pauli hauskuuttaa.

Mikä oli mielenkiintoisinta Kaukokiito-urasi alkuaikoina?

– Sain opiskella Kaukokiitoa kaksi vuotta: työskentelin logistiikassa, ulkomaanliikenteessä, kirjanpidossa, markkinoinnissakin. Sain tutustua senhetkisen Kaukokiidon kaikkiin toimintoihin, ja minulle muodostui hyvä näkemys Kaukokiidosta kokonaisuutena. Tuntui, ettei juuri muille sellaista mahdollisuutta annettu. Oliko se tuuria vai taitoa, en ole varma. Sanon usein, että hyvillä jätkillä käy hyvä tuuri. Sen olen nähnyt vuosien varrella moneen kertaan.

Hyvillä jätkillä käy hyvä tuuri.

– Silloiselta esimieheltä kysyin, olisiko Kaukokiidon talouspuolella töitä tarjolla. Hän oli menossa toimitusjohtajan juttusille seuraavana päivänä ja lupasi kysyä. Ei kuulunut mitään, niinpä soitin toimitusjohtajalle itse, ja hän pyysi käymään. Esimieheni antoi eväät tapaamiseen: – Se kysyy sulta yhden kysymyksen: ”Paljonko on puoli kertaa puoli?” Osasin vastata, pääsin sitten talouspuolelle. Syksystä 1985 olen tässä tehtävässä ollut. Controller alkuun, talouspäällikkö 1995 alkaen. Kaukokiidot olivat erillään: Suomen Kaukokiito, Helsingin Kaukokiito ja Varsinais-Suomen Kaukokiito keskittyivät kukin omaan tekemiseensä. Monenlaisia vaiheita siinä oli, omistajanvaihdoksiakin. 1999 Kaukokiito yhdistyi, tavara-asemat ja hallinnot yhdistyivät. Turun ja Helsingin hallintoja purettiin ja saneerattiin, ja yhdistettiin yhdeksi talousosastoksi Tampereelle. Keväällä 1999 tehtiin uusi organisaatio, jolloin minut nimitettiin hallintojohtajaksi. Lahti tuli sitten mukaan 2002 alussa.

Miten Kaukokiito on muuttunut sinun työvuosiesi aikana?

– Alkuaikoina oli paljon pieniä omistajia, ja yhtiöt olivat erillään, eikä niillä ollut juurikaan tekemistä keskenään, ei ajatuksenvaihtoa, oltiin jopa riidoissa. Ketjumaiset pelisäännöt puuttuivat. Se oli alkuasetelma silloin 80-luvulla, ja näin jatkui vuoteen 1997 saakka.

– Kaukokiito oli myös ulkomaanliikenneyhtiö, mutta se toiminta lakkautettiin 1987 alussa. Se oli kannattamatonta toimintaa, joka söi enemmän kuin tienasi. Haluttiin keskittyä logistiikkaan ja kotimaan kuljetuksiin. Päätös oli hyvä, talous alkoi kohentua.

– Nyt on yhteiset pelisäännöt, neljä pääomistajaa, ketjumainen toimintamalli, yhteiset toimintatavat, yksi laskutusjärjestelmä, tuotannonohjausjärjestelmä, tietotekniikka on yksissä kansissa, vahva Kaukokiito-brändi, ketjumainen markkinointi, ICT-osasto on ketjun oma ja yhtenäinen.  Aiemmin ei tietysti osittain edes ollut olemassa työkaluja, tietotekniikan kehittyminen on edesauttanut asioita. Asenteet ovat myös muuttuneet. Nyt puhalletaan yhteiseen hiileen. Yksi yhtenäinen Kaukokiito, se on hyväksytty.

Kerro joku mieleenpainuva juttu Kaukokiidosta vuosien varrelta?

Hetken mietinnän jälkeen Pauli naurahtaa ennen kuin pääsee edes jutun alkuun. – Kun oli ulkomaan liikennettä, mainostimme lehdessä että ”nyt kollit Pariisiin halvalla.” Eräs rouva soitti, että miksi aina miehille järjestetään matkoja eikä koskaan naisille.

Miten kuljetusala on muuttunut sinun työvuosiesi aikana?

– Kävimme Auramaalla Eurassa työni jatkajan, talousjohtaja Liisa Eerolan kanssa. Liisa kysyi Jussi Auramaalta, miten ala on muuttunut. Jussi vastasi, että hän muistaa ajan, kun ei ollut trukkeja terminaalissa, vaan tavarat lastattiin käsin ja pumppukärryillä. Tekniikka, autojen koot ja kapasiteetit ovat menneet valtavasti eteenpäin. Työvälineet ovat kehittyneet paljon. Terminaalien koot ja tavaramäärät ovat kasvaneet valtavasti.

– Tietotekniikan kehitysvauhtia ei vuosituhannen alussa voinut kuvitellakaan, tietoa kulkee ehkä enemmän kuin itse tavaraa. Tiedon lisääminen kuljetukseen palvelee sekä asiakasta että Kaukokiitoa. Aiemmin huudettiin LA-puhelimiin: ”Kuuluuko? Voitko hakea yhden laatikon?” Tieto kulki paperilapuilla. Tavaran ei tarvinnut olla huomenna perillä, riitti jos oli viikon sisään. Nyt kaiken pitäisi olla huomenna perillä. Vaatimukset ovat kovempia. Ei varastoida, tavarat tilataan tänään, ja niiden pitää olla huomenna työmaalla asentajilla. Jos ei ole, tulee sanomista, kun työmiehet joutuvat odottamaan.

Miten kilpailutilanne on muuttunut?

– Vanhoissa artikkeleissa, joita julkaistiin lehdissä vuosikertomusten ilmestymisen aikaan, kirjoitettiin että ”kilpailu on veristä ja tulee vielä verisemmäksi.” Sama tarina vuosikymmenestä toiseen. Kaukokiidon omistajayrityksiäkin on matkan varrella kaatunut. Isojakin kuljetusyrityksiä, kun ei osattu hoitaa talouspuolta. Nyt on ymmärretty, että kannattavuus ratkaisee, ei iso liikevaihto. Kilpailutilanne on järkiintynyt. Ei ajeta hinnalla millä hyvänsä.

Mikä on erityisesti ilahduttanut?

– Yhtenäisyyden kehitys, eteenpäin meneminen. Mielestäni olen saanut täällä jotain aikaiseksi. Se työ alkaa näkyä. Yhtiö on kehittynyt taloudellisesti hyvään suuntaan. Ketjumaisuus on kasvanut omistajien myötävaikutuksella. Se tuli mahdolliseksi silloin 1999 omistajien tekemillä päätöksillä. Siitä alkoi voimakas kasvu.

– Yksi tärkeä asia minulle on, että olen pystynyt auttamaan monia henkilöitä eteenpäin urallaan, ja samalla kehittämään Kaukokiitoa.  On ollut kiva nähdä ihmisten kehittyvän työssään ja ottavan vastuuta, tuuppimiseni on vienyt ihmisiä eteenpäin.

Mitä haluat sanoa Liisalle, työsi jatkajalle?

– Painotan Liisalle, että kuuntele omistajia, ymmärrä heidän historiaansa ja pitkiä perinteitä. Se tulee kaikessa vastaan. Kuuntele ja kunnioita omistajien ääntä ja heidän sitoutumistaan Kaukokiito-ketjuun, että pitkään eläisit Kaukokiidossa ja täältä voisit jäädä eläkkeelle sitten aikanaan, Pauli muotoilee kuin saarnamies ikään. – Kunnioita ihmisiä, muista, että ihmiset eivät ole pelkkiä numeroita. Asioita, ikäviäkin, voi sanoa monella tavalla. Sitä taitoa kannattaa kehittää itsessään. Johtamisessakin pitää ottaa ihminen huomioon. Seuraa sydämesi ääntä, se on hyvä ohje.

Jäätkö kaipaamaan jotain Kaukokiidosta?

– Tietysti kun olen ollut täällä niin pitkään, niin on paljon lähtenyt työkavereita, jäänyt eläkkeelle ja poistunut kokonaan keskuudestamme. Kun se päivä pian tulee, että oma työurani päättyy, niin on se iso muutos. Vaikkei se tule yllätyksenä. Tulee ikävä mukavia työkavereita ja haastavia projekteja, joihin olemme löytäneet toimivia ratkaisuja. Emme ole hirveästi tehneet sutta ja sekundaa, monessa olemme onnistuneet.

– Olen hyvällä mielellä. Minua on pyydetty jatkamaan parissa projektissa vielä konsultoimassa. Tuntuuhan se mukavalta. Sehän tarkoittaa sitten vähän pehmeämpää laskua ulos työelämästä.

Mitä suunnitelmia oloneuvoksen päiville?

– Ei ole vielä hirveästi suunnitelmia. Lapsenlapsen kanssa tietysti vietän aikaa, vaarina on mukava olla. Seuraharrastuksiin kuluu varmaan aiempaa enemmän aikaa. Meillä on oma miesten jääkiekkojoukkue Nokian Pyry-Akatemia. Olen joukkueenjohtaja ja rahastonhoitaja, nyt on tarkoitus ottaa vähän isompi rooli jääkiekkojaostossa. Jalkapalloseura FC Nokiassa, tyttöjalkapalloa, olen seuran puheenjohtaja. Kaikki ikäluokat nappuloista aikuisiin löytyy.

– Kotona tykkään touhuta puutarhassa. Siellä on marjapensaita ja hedelmäpuita. Hunajamarjojakin on, oletko kuullut sellaisista? Istutin viime vuonna. Kaksi tai kolme marjaa tuli tänä vuonna. Menee muutama vuosi ennen kuin pensaat alkavat tuottaa satoa. Perheomenapuussa on kolmea eri lajiketta. Kaikenlaista. Kokeilen mieluusti vähän erikoisempia juttuja, on kiva katsoa mitä niistä tulee. Kasvun ihmeen seuraamiseen ei kyllästy.