Ihmiset ja paikat | Markku Alasiurua | 29.6.2018

Kuljettajan päiväkirja: Markku Alasiurua, Kuljetusliike Ilmari Lehtonen Oy

Kuljettajan päiväkirja -sarja esittelee Kaukokiidon kuljettajia, heidän arkeaan ja ammattiaan kuljettajien itsensä kertomana ja kuvaamana. Sarjan kolmannessa osassa tutustumme Kuljetusliike Ilmari Lehtonen Oy:n kuljettaja Markku Alasiuruaan, joka ajaa kappaletavara- ja elintarvikekuljetuksia Oulu–Helsinki -linjalla.

”Olen Markku Alasiurua, 50-vuotias kuljettaja Oulusta. Olen ollut Kuljetusliike Ilmari Lehtosen palveluksessa vuodesta 2010 lähtien. Sitä ennen olin toisen kuljetusliikkeen leivissä, ja työkokemusta alalta on kaikkiaan 20 vuotta. Ensimmäinen ammattini oli metsäkoneen kuljettaja. Kiinnostus isoihin autoihin ja koneisiin syntyi jo pikkupoikana, kun sain istua kotikylälläni Yli-Iissä isojen autojen kyydissä ja seurata isojen poikien hommia.

Metsäalan kausiluontoisuus pakotti vaihtamaan alaa, ja hetkellisesti unholaan jäänyt mielenkiinto kuorma-autoja kohtaan tuli taas ajatuksiin. Kouluttauduin Rovaniemen AKK:lla yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi vuonna 1997. Alanvaihtoa en ole katunut.

Kuljettajan ammatti

Markku on työskennellyt Kuljetusliike Ilmari Lehtosella kahdeksan vuotta. Kokemusta kuljetusalalta on jo 20 vuotta.

Työurani olen tehnyt Suomen maanteillä pääsääntöisesti elintarvikkeita kuljettaen. Tällä hetkellä ajan vakiovuoroa Oulun ja pääkaupunkiseudun välillä, ja poikkeustilanteissa teen päivän reissuja akselille Kemi–Tornio–Rovaniemi. Etelän reissu kestää kaksi vuorokautta, ja väliin mahtuu yhdeksän tunnin vuorokausilepo. Yöpyminen tapahtuu joko Kaukokiidon Helsingin terminaalissa tai Inex Partnersin logistiikkakeskuksissa Sipoossa tai Espoon Kilossa.

Kuljettajan työ on itsenäistä, mutta toisaalta vaatii myös sosiaalisia taitoja. Päivän mittaan tulee eteen paljon erilaisia ihmisiä ja tilanteita, joissa sosiaaliset taidot ovat tärkeitä. Asiakaspalvelu- ja ongelmanratkaisutilanteissa näistä taidoista ja rauhallisesta mielenlaadusta on hyötyä. Usein on myös huoli aikatauluista ja niiden toteutumisesta – odottelu vaatii pitkää pinnaa.

Kuljetus

”Välillä saamme kuljetettavaksemme erikoisiakin lähetyksiä: viime syksynä toimitin Ylläsjärven jäätä jäänveistokilpailuun Leppävedelle.”

Yksi tämän työn hyvistä puolista on kuljettajien kollegiaalisuus. Kuljettajat ovat hyvinkin huumorintajuista porukkaa – kun tavataan tai soitellaan, niin läppä lentää iloisesti. Tämä antaa paljon energiaa ja tunteen siitä, että onpa hienoa olla osa tätä joukkoa. Tällä on iso merkitys työhyvinvoinnin kannalta.

Mielestäni tämän työn raskain puoli on liikenteessä sattuvat onnettomuudet. Kymmenen vuotta sitten sattui onnettomuus, jossa henkilöauton kuljettaja ajautui vastaantulevien kaistalle ja ajamani yhdistelmän alle. Tuollainen turma on myös kuljettajalle iso shokki, johon paras lääke on vertaistuki, jonka avulla minäkin pääsin eteenpäin. Koskaan se ei unohdu ja muistuu mieleen silloin tällöin ajaessa.

Parasta työssäni on työpäivien erilaisuus ja yllättävät tilanteet sekä kuorman suunnittelu ja lastaaminen. Kuljettajan työ on pitkälti istumatyötä, joten vastapainona sille ovat mieluisat harrastukset: kuntosali, metsätyöt ja matkustelu. Olen kokenut tärkeäksi huolehtia itsestäni ja terveydestäni, jotta työuraani olisi vielä jäljellä moneksi vuodeksi eteenpäin. Olen myös huomannut, että suomalaisten huoltamoiden ruoan taso on noussut viime vuosina kovasti, ja oikeilla ruokavalinnoilla painon ja verensokeritasapainon pystyy pitämään hyvin kurissa.”

Markun työpäivä, sunnuntai 10.6.2018

Kello 06.30
Herätys kotona Oulussa. Syön aamiaisen ja ajelen Oulun terminaalille. Auto Rovaniemeltä on juuri saapunut, ja saan kollegalta raportin auton lastista. Kaveri lähtee nukkumaan ja sen jälkeen ansaitulle kesälomalle.

Kello 08.00
Lastaan autoon lisää tavaraa ja ajelen Hirvaskankaan ABC:lle Äänekoskelle. Sunnuntai-aamupäivän liikenne on rauhallista, mutta kollegoita on liikkeellä runsaasti: tauko kuluu mukavasti muiden kuljettajien kanssa porinoiden.

Kello 12.40
Matka jatkuu Sipooseen Inexin logistiikkakeskukseen, jonne puran palautukset, ja suuntaan sitten kohti Espoon Kilon kaupunginosassa sijaitsevaa Inexin terminaalia.

Kello 19.00
Yhdeksän tunnin vuorokausilepo alkaa Espoossa varaston piha-alueella. Illan päätteeksi soittelen kuulumiset kotiin, tosin päivälläkin oli emäntä jo tärkeimpiä asioita toimittanut. Ennen nukahtamista opiskelen vielä puhelimen sovelluksen kautta englantia, josta on hyötyä vapaa-ajan matkustelussa.

Maanantai 11.6.2018

Kello 06.00
Herätys klo 6 Kilossa. Aamukahvin jälkeen menen tiedustelemaan päivän lähetyksen saatavuutta ja odottelen hetken loppujen tavaroiden keräyksen valmistumista.

Kello 07.10
Lähtöhetki koittaa, ja kaikki on valmista. Lähden ajelemaan kohti Sipoota ja Inexin toista logistiikkakeskusta. Siellä kuorman tekemistä elintarvikkeilla jatketaan. Autoon jää vajaata kuormatilaa, ja soitan Vantaan kuljetussuunnittelijallemme kysyäkseni, mistä tavaraa saataisiin lisää. Sain kehotuksen ajaa Mäntsälään hakemaan kyytiin käyttötavaraa. Kuormaa odotellessa syön kevyen välipalan.

Päivään tuo haastetta ja huolenaihetta auton moottorista kuuluva epänormaali ääni, josta soitan kalustovastaavallemme. Autolle varataan Oulusta seuraavalle päivälle huoltoaika.

Kello 15.30
Pysähdyn lounaalle Nesteen Kirrin asemalle Jyväskylään.

Kello 16.00
Ajelen Oulua kohti ilta-auringon paisteessa ja mietin seuraavan päivän lähtöä ja aikataulua. Perillä Oulussa olen 20.30. Keikka on suoritettu onnistuneesti ja on aika lähteä kotiin saunaan rentoutumaan. Hyvä fiilis!