Kaukokiidon Kuopion terminaali sijaitsee pysäyttävällä paikalla Kallaveden rannalla. Terminaalin päivä käynnistyy viideltä. Aamuvarhaisella vain tiirat kirkuvat peilityynen veden yllä. Joinakin päivinä aamu-usvan keskeltä lipuu valtamerilaiva – se tuo hiekkaa Belgiasta. Talvisin terminaalin edustalla järjestetään Finland Ice Marathon, Suomen vanhin luonnonjäällä järjestettävä luistelutapahtuma. Tällä paikalla työpäivänsä aloittavat myös isä ja poika, kuljettajat Seppo ja Joni Jaakkola.
Ihmiset ja paikat | Tuuli Peltomäki | 4.7.2017
Kuljettajan ammatti kulkee verissä
Seppo (vas.) ja Joni Jaakkolan mielestä kuljettajan työssä parasta on vaihtelevuus, tekemisen vapaus ja loistavat työkaverit, joihin pidetään työpäivän aikana tiiviisti yhteyttä.
Tänään Seppo ja Joni viettävät kuitenkin vapaapäivää. Kaksikko astelee terminaalin pihaan ”siviileissä”, mutta valokuviin vaihdetaan tutut työvaatteet. Sepon poika Joni pukee Kaukokiidon takin päälle ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen – hän on juuri kotiutunut asepalveluksesta Kainuun prikaatista, ja ensimmäinen työpäivä pitkän tauon jälkeen koittaa huomenna. Työvuorolistan mukaan kuljettajat suuntaavat Iisalmelle. Se on molemmille tuttu linja.
Seppo on ajanut Kuopio–Iisalmi -väliä täysperävaunulla päivittäin lähes koko kymmenvuotisen uransa Kuljetusliike Kantola & Koramolla. Kuljetusalalla hän on kuitenkin ollut jo 30 vuotta.
– Alalle pääseminen on muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Suoritin itse yhdistelmäajoneuvokortin armeijassa ja sain sen poikkeusluvalla siviiliin, sillä en ollut täyttänyt vielä 21 vuotta. Tänä päivänä alalle pääseminen vaatii tutkinnon, Seppo kertoo.
Joni suoritti yhdistelmäajoneuvonkuljettajan tutkinnon Kuopiossa, ja teki siihen kuuluvat työssäoppimisjaksot Kantola & Koramolla. Koulun jälkeen häntä odotti vakituinen työpaikka. Tutuimmaksi on tullut isän tavoin juuri Kuopio–Iisalmi -reitti, mutta ajoon lähdetään kuitenkin aina sinne, missä eniten tarvitaan.
Linkkuun menee
Joni on kulkenut pienestä pitäen isänsä matkassa jakohommissa. Ensimmäisen kerran Joni istui isoon autoon 2-vuotiaana, kun Sepon piti hakea hänet kesken työpäivän kyytiin lastenhoito-ongelmien takia. Matka on jäänyt Sepon mieleen:
– Se oli aikaa, jolloin 13-metriset kärryt olivat juuri tulleet, mulla oli täyskivikuorma ja silloisen työnantajani terminaalin piha oli todella ahdas. Minun piti peruuttaa laituriin muiden autojen väliin, haastavaa oli. Kun auto alkoi kääntyä, kuului vierestä: ”isi, linkkuun menee”. Menihän se, oikeassa oli. Siitä jäi todella lämmin muisto.
Pyörien päällä työskentely kulkee verenperintönä myös Sepon vanhemmilta:
– Isä ajoi valtaosan työurastaan myymäläautoa, äiti postiautoa. Monet ovat Jonille sanoneet, että etkö muuta keksinyt, mutta minä en koskaan – tietää ainakin, mihin on lähtenyt, Seppo nauraa ja jatkaa:
– Minusta on aivan mahtavaa tehdä Jonin kanssa hommia. Viime kesänä ajettiin Iisalmeen peräkkäin – vitsit, että tuntui hyvältä. Joni kun on ollut aina minun matkassa, niin tapa tehdä töitä on samanlainen. Kyllähän sitä asiakkaatkin jo juttelee, että kumpi sieltä tällä kerralla tulee – juniori vai seniori.
– Koulussa opin, miten nämä hommat pitäisi tehdä. Isän kanssa tehdessä on oppinut, mitä työ käytännössä tarkoittaa, Joni sanoo.
Iisalmeen kulkee päivittäin kolme yksikköä, jotka saavat sopia keskenään noudoista ja jaoista. Se sopii miehille hyvin:
– Mahdollisuus päättää itse, missä järjestyksessä ja mitä teet, luo vapautta, mutta samalla myös vastuuta. Meidän on oltava jatkuvassa yhteydessä toisiimme, jotta olemme oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Meistä on tullut siinä aika taitavia.
Työ tehdään yhdessä loppuun
Vapaa-ajalla Seppo viettää aikaa luonnossa ja ”humpalla” eli tansseissa. Jonin pitää puolestaan kiireisenä hiljattain ostettu omakotitalo, joenrantatontti, kaksi hevosta ja muut kotieläimet – tuoreimpana perheenjäsenenä pieni koiranpentu. Seppo näyttää pienen, pörröisen koiranpennun kuvaa ja on selvästi ylpeä pojastaan. Paljon vastuuta, jota nuori mies ei pelkää.
Sepon ja Jonin lempitaukopaikka on Matin ja Liisan Asema Lapinlahdella, Iisalmen ja Kuopion välissä. Henkilökunta on tuttua, ja vitsejä murjaistaan tiskin molemmin puolin. Sepolle ja Jonille on käynyt taukopaikan suhteen tuuri – Matin ja Liisan Asema äänestettiin Kaukokiidon sosiaalisessa mediassa hiljattain Suomen parhaaksi taukopaikaksi.
Huomenna isä ja poika ajavat Iisalmesta kotiin peräkkäin. Jos toisella on työläämpi kuorma, niin toinen jää auttamaan, kunnes molemmat ovat valmiita kotimatkalle. Työ tehdään yhdessä loppuun.
