Kuljettajan paikalla | Tuomas Kyrö | 21.6.2016

Mikä meitä liikuttaa

Kuvaajan nimi

Kuljetan säännöllisesti kahdeksankymmentäseitsemän kiloista rahtia idästä länteen ja lännestä itään. Se pakataan verryttelyhousuihin, fleecetakkiin ja lenkkikenkiin. Rahti sijoitetaan kuskin penkille, jonka jälkeen se kuljettaa itse itsensä kaupunkien ja maakuntien kirjastoihin, kirjakauppoihin ja kouluvierailuille. Ennen kuin rahti puretaan, se vaihtaa verkkarit farkkuihin ja pikkutakkiin.

Maanteillä kulkee paljon kaltaisiani itsensä työllistäjiä, jotka myyvät ajatuksiaan ja ääntään.  Tilausten sesonki on syksy, koska kirjat syntyvät elokuussa ja kuolevat tammikuun ensimmäiseen päivään mennessä.

Siihen mennessä autoni näyttää kuuden kodittoman asumukselta. Sisätiloista löytyy kumisaappaat, kirjekuoria. Pahvisia kahvimukeja. Posliinisia kahvikuppeja. Maksamattomia laskuja. Tuntemattomia johtoja. Laturinjohtoja, jotka eivät sovi yhteenkään puhelimeen. Lahjaksi saatu runokokoelma. Roudarinteippiä. Hammastahnatuubi. Kartta. Kolikoita. Kyniä. Allergialääkelevy. Puoliksi syöty nakkipaketti.

Auto tuoksahtaa banaaninkuorille ja kirjasyksylle. Se pitäisi pestä jollain kemikaalilla, jollaista ei saa enää valmistaa. Mutta rahti liikkuu, tavara päätyy perille, vaikka välillä on raskasta.  Marraskuisen illan vitostie vaatii zeniläistä keskittymistä.

Joitakin vuosia sitten, matkalla Helsingistä Kotkaan näin autonkuljetusrekan ja päähäni hahmottui uusi yksityisautoilun ja joukkoliikenteen yhdistävä kuljetusmuoto. Mikseivät henkilöautot siirtyisi rekkojen kyytiin?

Keräysauto keräisi sedanit moottoriteiden levähdyspaikoilta. Määränpäässä lasti purettaisiin vastaavaan paikkaan. Ihmisrahti saisi syödä aamupalan, nukkua, tehdä töitä tai katsella Netflixiä omassa rauhassaan. Polttoainetta säästyisi, autokanta kestäisi pidempään, mutta yksityisyys säilyisi.

Se suunnitelma ei ole ainakaan vielä edennyt toteutusvaiheeseen, mutta nyt näyttää siltä että muutaman vuoden kuluttua henkilöliikenne muuttuu vielä radikaalimmin. Robottiautoista tulee totta. Ihmisrahti voi hipaista puhelimestaan haluamansa kuljetusmuodot ja siirtää itsensä robotin kyydissä juna-asemalle, tilata määränpäähän seuraavan kulkuneuvon ja liikahtaa sillä päätepisteeseen.

Joukkoliikenne ja yksityisautoilu yhdistyvät, mutta toisin kuin luulin. Oman auton omistaminen menettää merkitystään. Pian se ei enää ole statussymboli eikä siihen sidota suuria pääomia. Kuljettaminen etsi taloudellisimman ja nopeimman väylänsä, muutos on jatkuvaa. Jalkaisin, vesireittejä, rautateita, hiekkateitä, pikiteitä, ilmojen teitä, sähkökaapelia tai magneettikenttää pitkin. Jotenkin ne ajatukset olisi saatava perille saakka.