Ihmiset ja paikat | Juha Saari | 9.4.2018

Kuljettajan päiväkirja: Juha Saari, Kuljetusliike Y. Auramaa Oy

Kuljettajan päiväkirja -sarja esittelee Kaukokiidon kuljettajia, heidän arkeaan ja ammattiaan kuljettajien itsensä kertomana ja kuvaamana. Sarjan toisessa osassa tutustumme Kuljetusliike Y. Auramaa Oy:n kuljettaja Juha Saareen, joka ajaa elintarvike- ja kappaletavarakuljetuksia Porin ja Helsingin välillä.

”Olen Juha Saari, 42-vuotias kuljettaja Huittisten Lauttakylästä. Olen työskennellyt Auramaan palveluksessa lähes 13 vuotta. Työnkuvani on muuttunut vuosien saatossa – melkein kaikkea on tullut kuljettajan hommissa kokeiltua, ja se on kasvattanut ja opettanut minua paljon. Nykyään ajan kappaletavaraa ja elintarvikkeita Porin ja Helsingin välillä. Teen vuorotyötä: vaihtoajat ovat kello yhdeltä yöllä ja yhdeltä iltapäivällä, joten työvuorot ovat kaikkiaan 12 tunnin mittaisia.

Kuljettajan ammatti ei kuitenkaan ollut minulle alusta lähtien selvä, vaikka reissasin pikkupoikana Auramaallakin kuljettajana työskennelleen isäni mukana. Nuorena poikasena minua kiinnosti nimittäin vain kitaransoitto ja musiikki. Isäni matkassa opin kuitenkin tuntemaan auramaalaista tekemisen kulttuuria, ja asia jäi kytemään.

Valtaosa kavereistani suuntasi peruskoulun jälkeen ammattikouluun, joten menin heidän perässään kuljetuspuolelle. Anoin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen välivuotta ja pääsyä vapaaehtoisena armeijaan. Olin 17-vuotias. Se oli elämäni parhaimpia päätöksiä: palasin siviiliin miehenä. Suoritin kuljetusalan koulutuksen loppuun ja sain kuorma-autokortin.

Valmistuttuani työskentelin 12 vuotta lihateollisuuden koneiden kunnossapidon parissa. Vuonna 2004 mielessä alkoi kuitenkin pyöriä alanvaihto. Tiedustelin, löytyisikö Auramaalta töitä, jos suorittaisin Huittisten Sataedussa omakustanteisen kurssin ja ajaisin yhdistelmäkortin. Minulle näytettiin vihreää valoa, ja vietinkin puoli vuotta päivät koulussa ja yöt töissä. Aloitin Auramaalla kesällä 2005.

taukopaikka

Yksi Juhan vakitaukopaikoista on Forssan Autokeidas, jonne pysähdytään viettämään taukoa.

Alkuajat toimin Auramaalla tuurarina, ja kiersin Pohjanmaata ja Itä-Suomea. Kaikki oli uutta ja mielenkiintoista, kun katselin Genimapista, mihin seuraavaksi mennään. Se, että tein alkuaikoina paljon tuurauskeikkoja, on tehnyt minusta kuljettajan, joka ei helpolla kieltäydy tarjotusta työstä. En jännitä etukäteen juuri mitään, ja pienessä paineessa olen parhaimmillani. Virheitä toki sattuu kaikille joskus, mutta olen sitä mieltä, että niin kauan kuin ihminen tekee, niin niitä sattuu.

Minulla on paljon vakipaikkoja, joiden henkilökunta on tullut vuosien saatossa tutuksi – muun muassa Euran Supermarket, K-market Viso sekä Porin prikaatin muonituskeskus ja sotilaskoti. Matkalta napataan kyytiin myös noutoja; yksi vakipaikoista on Haanpään Tarmo Köyliön Tuiskulassa. Autolla kun kurvaa pihaan, niin eipä aikaakaan kun Tarmo pölähtää paikalle. Ensin vaihdetaan kuulumiset ja mietitään hetki maailman asioita. Sipulilavat lastataan kyytiin ja tehdään paperihommat kuntoon. Uskon pärjääväni asiakaspalvelutyössä hyvin, koska ainakin itselleni jää kohtaamisista usein hyvä mieli.

Köyliö sipulit

Tarmo Haanpää lastaa kyytiin sipulilavoja. Tarmon tila Köyliössä on yksi Juhan vakinoutopaikkoja. Lastauksen lomassa vaihdetaan aina kuulumiset ja parannetaan maailmaa.

Kuljettajana vastaan yhtiön imagosta ja kalustosta, liikenneturvallisuudesta, luotujen toimintamallien noudattamisesta ja asiakaspalvelutilanteista – ne yhdessä tekevät työstä haastavan. Parhaat hetket syntyvät onnistuneista asiakaspalvelutilanteista ja niistä hetkistä, kun työyhteisö repii toisistaan poikkeustilanteissa parhaan irti ja saamme mahdottomalta tuntuneen tilanteen haltuun ja mahdolliseksi.

Pidän työstäni paljon, mutta en usko sen sopivan kaikille. Työ on fyysistä ja työvuorot pitkiä – meille kuljettajille työ tien päällä on elämäntapa. Suomessa on lisäksi neljä vuodenaikaa, jotka tuovat kuljettajien arkeen lisämaustetta. Tärkeintä on ennakointi ja hyvä asenne – niillä pärjää pitkälle työssä ja naisten kanssa.”

Juhan työpäivä, maanantai 26.3.2018

Kello 11.00
Spagettia ja jauhelihakastiketta kotona. Maha täynnä ja sohva kutsuu. Loikoilua siihen asti, että ajoparini soittaa töihin. Puhelun jälkeen tunti aikaa keitellä kahvit ja valmistautua uuteen työviikkoon. Evääksi pakkaan mukaan pari omenaa ja juotavaa, käyn syömässä kunnolla matkan varrella.

Kello 13.20
Kuljettajan vaihto Huittisten Kivikylän Kotipalvaamon pihassa. Kollega on lastannut kärryn yli puolilleen HKScanin ja Kivikylän Kotipalvaamon elintarvikkeita. Minä jatkan vielä Saarioiselle, jonka jälkeen lähden liikkeelle täydellä kärryllä.

Kello 14.20
Saarioiset kyydissä, aurinko paistaa ja matka Vantaalle alkaa. Suunnitelmissa on hakea kahvikuppi Forssan Autokeitaalta.

Kello 17.00
Saapuminen HKScanin Vantaan logistiikkakeskukseen. Normaalisti olisin käynyt purkamassa Saarioisen lähetyksen ensin Tukon Keravalla sijaitsevaan logistiikkakeskukseen ja tyhjentänyt kuorman Vantaalla. Kesken matkan tulee kuitenkin tieto, että minun tulee noutaa kumilasti Keravalta, joten tein itsenäisen päätöksen ja aloitin Vantaalta tekemisen tehostamiseksi. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kuljettajan työhön tulee usein muuttujia kesken matkan. HKScanin purku menee tutulla rutiinilla. Heitetään herjaa lähettämön jätkien kanssa, tuttuja hemmoja vuosien varrelta.

Kello 19.00
Auton nokka kohti Keravaa, ja auto tyhjäksi Tukolla kahdelle ovelle.

Kello 19.30
Keravalta kyytiin kumikuorma ja soitto Kaukokiidon Vantaan terminaaliin tilanteesta. Samalla tiedustelen, millaista tavaraa Vantaalta on tulossa kyytiin. Selviää, että pitkää kenttätavaraakin löytyy, joten asettelen osan kumilavoista niin, että pystymme nostamaan lähetykset kyljestä kyytiin kumien päälle. Näin varmistetaan, että saadaan kappaletavarat varmasti sopimaan.

Kello 20.50
Tauko Voutilan St1-asemalla. Kahvi ja hodari tuulensuojaan, samalla puolen tunnin puhelu tutun kuljettajan kanssa.

Kello 21.20
Auton lastaus Kaukokiidon Vantaan terminaalissa. Lastauksen aloitus viivästyy hetken, sillä Porin ja Sastamalan tontit ovat turvoksissa tavaraa ja trukit varattuja. Lastaan veturin, jälkivaunu perään ja kentälle lastaamaan pitkät kumien päälle. Sitten kärry laituriin ja loput kappaletavarat kärryn häntään. Auto on täynnä Sastamalaan menevästä tavarasta, joten ei muuta kuin ovet kiinni ja paluumatkalle Satakunnan sivistyksen kehtoon, Huittisten Lauttakylään.

Tiistai 27.3.2018

Tiistai kello 02.15
Vaihto Huittisten Härkäpakarilla – ei mitään ylimääräistä halailua, lähden nukkumaan ja kollega Petri Hyvönen lähtee suorittamaan. Nopea peseytyminen ja siihen paikkaan maate, mistä yleensä aamulla herää.