Kirkkoherra ratin takana

Moni euralainen on hieraissut silmiään nähdessään Auramaan rekan lähestyvän. ”Mahtaak ny tul kualema ko näin kirkkoherrar ratis?” kauhisteli eräskin paikkakuntalainen, kun törmäsi näkyyn paikallisesta baarista poistuessaan. Kuljetusliike Y. Auramaa Oy:n rekan ratin takana todellakin istui toisinaan Euran kirkkoherra Jarmo Isotalo. Ajaminen ajoittui erityisesti 1980-luvulle.

Tavoitin kahdeksaakymmentä lähestyvän kirkkoherran muistelemaan menneitä. – Olen syntynyt 1942. Olen aina tykännyt ajamisesta, nuorena törötin sodan kolhimilla autoilla. Elämän johdatuksena rupesin lukemaan teologiaa. Osallistuin nuorempana taitoajokilpailuihinkin, mutta se ei sitten enää oikein seurakuntapapin aikatauluihin sopinut, kirkkoherra jutustelee.

Pappi ja rekkakuski – harvinainen yhdistelmä

– Tunsin Yrjö ja Bertta Auramaan. Tulin kysyneeksi, josko saisin vapaapäivinä vähän verrytellä ajamista. Se onnistui. Kyllä minä kuulemma kohtuullisesti pärjäsin. Jälkikäteen kävi ilmi, että kerran oli oikein lyöty vetoa, saavatko muut kuljettajat pudotettua minut aikatauluista, kun ajettiin ringissä hiiltä Rauman satamasta Kauttuan voimalaan. Mutta illalla olin vielä samassa kohtaa, omalla paikallani ringissä, mies toteaa selvästi tyytyväisenä.

– Aika monella taisi silloin olla sellainen pappiskuva, että pappi on vähän akkamainen nuhju, joka ei jaksa kuin virsikirjaa kantaa. Tämä yhdistelmä, että on pappi ja rekkakuski, se oli vähän erikoinen, varsinkin siihen aikaan, kun piti osata tehdä käsin kaikenlaista. Taisin siinä arvostustakin vähitellen saada kuljettajana, kirkkoherra hymähtää.

Virkavaltakin ihmetteli useampaan otteeseen pappia ratin takana: – Kerran poliisit poikkesivat Auramaan tallille, kun näkivät, että menin sinne, ja kysyivät osaanko ajaa koko yhdistelmän jonnekin perä edellä. Minä sitten näytin. Toisella kertaa poliisit – kun eivät olleet paikallisia – eivät olleet millään uskoa, että olen Euran pappi, mutta sitten kun se heille selvisi, oikaisivat ryhtinsä, kopauttivat kannat yhteen, ja toivottivat hyvää matkaa!

Rekkamiesten syyskirkon suosio yllätti

– 1980-luvun puolivälissä Liedon motoristikirkon innoittamina kuskit tulivat kysymään, voisiko rekkamiehille olla syyskirkko, kun on talvi tulossa ja liukkaat ja pimeät kelit. Sanoin pilke silmäkulmassa, että te olette niin jumalatonta porukkaa, ettei siitä mitään tule. Mutta sitten kysyin, että ihan tosissanneko meinaatte, ja niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisellä kerralla kirkonpenkissä istui 300 rekkamiestä, ja kirkon parkkipaikalla oli rivissä hammasharjalla kiiltäväksi kuurattuja kuljetusyrittäjien parhaita vetoautoja, kirkkoherra hämmästelee vieläkin.

Ensimmäisellä kerralla kirkon parkkipaikalla oli rivissä hammasharjalla kiiltäväksi kuurattuja kuljetusyrittäjien parhaita vetoautoja.

– Virrestä 511 ”Tie valmis on, voin löytää sen” muodostui rekkamiesten virsi. Kanttori sovitti sen Tapio Rautavaaran Yölinjalla-säveleen, ja se oli näiden jumalanpalvelusten päätösvirsi. Nämä rekkamiesten syyskirkot Eurassa jatkuivat vuoteen 1993, kunnes lähdin Pohjanmaalle, Lapuan tuomiorovastiksi. Halua olisi ollut jatkaa, mutta minun johdatukseni vei uusiin tehtäviin.

Kaikella on aikansa

Kirkkoherra haluaa äkkiä selventää: – En minä papin puvussa kyllä ikinä ole rekkaa ajanut! Kun täytin 70 vuotta, minulla oli vielä täydet rekkapaperit. Annoin mennä vanhaksi, ei niitä siinä iässä enää mihinkään tarvinnut.

– Kun jäin eläkkeelle 64-vuotiaana vuonna 2006, moni kysyi, menenkö takaisin Auramaalle kuljettajaksi. Vastasin, että kyllä, menen linjalle ajamaan tomaatteja Espanjasta Moskovaan, ei tarvitse tehdä kuormaa kovin usein, Jarmo Isotalo hauskuuttaa, mutta vakavoituu lopuksi:

– Olen siunannut niin Bertan kuin Yrjönkin haudan lepoon. Rippi-, kaste- ja hääjuhlia on vietetty. Nykyiset johtajat olen tuntenut pikkupojasta asti. Minulla on pitkä historia Auramaan suvun kanssa.

Sivun ylälaidan kuva: Fankkeen alueen kenttää rakennetaan, ja Yrjö Auramaa ohjeistaa Jarmo Isotaloa, mihin soraa pitää ajaa. Alasatakunta-lehden arkisto.